Jopo kuntoon

Uusin projekti on ollut tätini ensimmäisen oman pyörän entisöiminen, eli vuoden 1971 Jopon. Muistan että pyörä on ollut kultaisenkeltainen kun itse olen ollut lapsi ja että se silloin myös vielä oli kaikkien käytössä. Nyt se on tosin varmasti viimeiset 15 vuotta vaan seissyt käyttämättömänä vanhempieni navetassa, joten päätin että nyt olisi sen aika taas loistaa. Tässä kuva pyörästä ennen projektin alkua:

Äitini avustuksella kuljetin pyörän appiehdokkaitteni autotalliin ja jo heti samana iltana aloin purkamaan sitä osiin omineni. Totesin kuitenkin etteivät taitoni eivätkä voimani riittäneet saamaan kaikkia kiinniruostuneita ruuveja auki, joten jouduin pyytämään appiukkoehdokkaani avuksi. Kokeilimme kaikkia mahdollisia konsteja, mutta suorapääruuvit olivat ruostuneet niin kovasti kiinni että niiden päät oli pakko halkaista keskeltä ja lyödä poikki.

Selailemalla Googlen kuvahakua löytyi jo laitettu vanha Jopo, joka osui silmääni. Tällaisen minä haluan!

Tutkin netistä eri tapoja maalata pyörä ja totesin että helpoiten pääsisin spraymaalaamalla sen. Tässä vaiheessa tuli kuitenkin vastaan sellainen ongelma että koska halusin maalata pyörän mintunvihreäksi, valmista purkkia ei ainakaan netistä löytynyt. Soitin siis kaverilleni, joka maalaa jonkin verran autoja ja hän suositteli  Loviisan Autovaraosaa, jossa he pystyvät sekoittamaan värin spraypurkkiin. Menin sinne ja olin erittäin tyytyväinen palveluun ja värinsekoittamiseen (kävimme jopa pihalla katsastamassa sävyä auringonvalossa), vaikka myyjä itse ei pitänyt väristä ollenkaan! Sieltä ostin sen purkin ja tavallisen valkoisen spraymaalin ja hintaa tuli yhteensä 25€. Rajamarketista hain valkoista ruosteenestomaalia ja kiiltävää lakkaa ja yhteishinnaksi taisi tulla n. 12€.

Vielä piti käydä paikallisella konehuollolla, Kone Ollilla, tilaamassa pyörään uudet kahvat, pyörät, sisäkumit ja satulan. Vanhassa satulassa ei ollut mitään muuta vikaa kuin väri, mutta halusin siitä mustan, niin olin sitä mieltä että pehmeämmän saa uutena.

Sitten alkoi hiekkapuhaltaminen. Yllättävän helppoa hommaa, vaikka ihan uutta minulle. Vanha kone ei tosin ollut ollut käytössä pitkään aikaan, joten alussa se meni koko ajan tukkoon. Aikaa ja hermoja säästämättä sain kuin sainkin homman kuitenkin loppujen lopuksi hoidettua.

Sen jälkeen olikin aika alkaa maalata rungon osia.

Kun osat oli maalattu ja lakattu. Alkoi tangon ja muiden osien kiillotus. Voin kertoa että Autosolin kromitahna on hyvää tavaraa, mutta kiillotus on hidasta ja raskasta touhua!

Mintunvihreä spray loppui kesken kun vanteet piti maalata, joten sitä oli pakko hakea lisää. Tällä kertaa hain sitä Peten Maalaamosta, Haminasta. Oikean värin sekoittaminen oli tosin hieman hankalaa kun edelliseen väripurkkiin oli unohtunut laittaa koodit, mutta onnistuimme kuitenkin saamaan täysin saman värin sekoitettua ja kylkeen saatiin nyt myös koodi.

Väri hieman kupli joistain kohtia, mutta en antanut sen haitata ja katsotaan ajan mittaan tapahtuuko mitään.

Kun osat oli maalattu ja maali sekä lakka kuivunut, ruvettiin kasaamaan pyörää uudelleen. Oikeastaan kaikki ruuvit ja mutterit jouduttiin vaihtamaan, koska vanhat oli joko meneet poikki tai läpiruostuneita. Hieman haastellinen oli muutenkin tämä vaihe, joten itse en oikestaan pystynyt osallistumaan hirveästi.

Kaikista hankalin homma näytti olevan sisäkumien ja pyörien laitto vanteille. Yhden sisäkumin saimme aika lahjakkaasti rikottua monesta kohtaa, joten jouduin soittamaan osien paikallismyyjälle että olisiko hänellä varalla toinen. Tässä vaiheessa täytyy kehua erittäin hyvää palvelua, koska hän lähti itse tuomaan uutta meille paikan päälle! 

Kaikki sitten yhdessä kasasimme pyörää ja kukaan ei malttanut lähteä tallista pois ennenkun sai nähdä koeajon.

Vähän jouduin korjausmaalausta suorittamaan pensselillä ja uusi lakka jouduttiin vetämään pintaan, mutta tässä olisi nyt valmis pyörä!

Korin tuunasin siihen vanhasta ostoskorista, jonka spraymaalasin valkosella ja pistin nippusiteillä kiinni runkoon.

Ulkoallas pihalle

Jo viime kesänä mietimme että olisi kiva tehdä jonkunmoinen vesi-elementti meidän pihalle ja silloin mietimme että pitäisikö se olla joku pieni allas jossa olisi vain kolme kiveä tai isompi, johon tulisi suihkulähde.

Kevään alussa tein muutenkin täysremontin pihalle, (mm. rakensin kivimuurin, kaadoin puita, istutin tuijia, reinustin kukkapenkit ja siirsin kasveja sekä kukkia paikasta toiseen) joten oli helpompi päättää mihin kohtaan tuleva allas tulisi. Mietimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme siihen että haluamme kuitenkin siihen suihkulähteen, koska meidän piha on niin iso.

Emme halunneet valmisallasta, koska halusimme itse muotoilla altaan oikeaseen paikkaan, joten tilasin netistä (www.puutarhakoristeet.net) PVC allasmuovia. Mittailimme paikkaa ja päädyimme siihen että 4 x 3 metrinen palanen riittää meille.

Minä kun en osaa odottaa, lähdin heti kaivuuhommiin kun muovi saapui postissa. Laitoin vaan miehelleni yllä olevan kuvan viestinä vielä varmistaakseni että olimme samaa mieltä paikasta ja sen jälkeen lähdin kevät-helteissä kaivamaan.

                               

Kun mieheni saapui töistä kotiin (hän on maanrakennusalla) tasoitti hän vielä hieman kuoppaa ja kaivoi toista reunaa hieman syvemmäksi, koska pihassa on pieni kaato. Tämä on siis yksi asia, joka kannattaa ottaa huomioon tällasta projektia tehdessä. Voin nimittäin kertoa että tämä blondi ei oikein meinannut asiaa ymmärtää.

Vasta kun allas täytettiin, huomattiin että takalaitaan jouduttiin täyttämään vielä enemmän maata, jotta sen saisi nostettua niin että vedenraja olisi molemmissa päissä samalla korkeudella.

Seuraavana päivänä hain Kotkan Prismasta suihkulähdepumpun (34.90€) ja paketin Zeolith-kiviä altaan pohjalle. Olin jo aikaisemmin tuonut hirveän määrän kiviä pihalle, mutta niitä jouduttiin hakemaan vielä aika paljon lisää, jotta saimme altaan reunat sekä osan pohjasta täytettyä. Sen lisäksi jouduimme pesemään ne kahteen kertaan koska ne olivat niin likaisia, joten hommaa kyllä riitti!

Voin tosin todeta että kova työ palkitsi, koska on tätä kiva katsella ja kuunnella tuolla pihalla nyt kun on kasvitkin paikoillaan!

Tulevia projekteja

Tarvitsisimme sängynpäädyn, joka olisi luultavasti seuraava projekti. Sain idean Talo&Koti -lehden jututsta, jossa oltiin tehty lavoista tietokonepöytä, että voisihan sen tehdä lavoista. Tuo tietokonepöytä kiehtoo myös, mutta meillä ei sellaiselle löydy tilaa :/

Talo&Koti -lehti, Helmikuu 2014

Toisaalta alkuperäinen ideani oli että se tehtäisiin heinäseipäistä. Vanerilevyyn kiinnittäisi puolitettuja heinäseipäitä vaakatasoon ja sen kiinnittäisi seinään.. 

Ulkopöytä (laatikkomallinen) terassille

Tuorein projekti on ulkopöydän tekeminen meidän terassille. Tämä projekti alkoi siitä kun näin puutarhalehdessä vanhasta ikkunasta ja laatikosta tehdyn kasvilaatikon ohjeet ja aloin haaveilla sellaisesta. Siitä se idea sitten lähtikin että olisi kiva saada säilytystilaa meidän pienelle terassille, jotta saisi kaikki kukkaruukut, leikkurit ym. laitettua poisnäkyvistä. Kun kerroin ideasta avomiehelleni, hän totesi että olisi kiva kokeilla polttaa puun pinnat ja saada niistä mahdollisimman vanhan näköiset tällä tavoin. Itselläni ei ollut mitään tätä ideaa vastaan, koska meillä saattuu muutenkin olemaan aika samanlainen maku sisustusasioissa (jos nyt miehestä tällaista voi sanoa).

Yhtenä lauantai-aamuna sain yllätyksekseni mieheni mukaan hommiin ja heti aamusta käytiin riihestä hakemassa lankkuja joissa oli mahdollisimman paljon kuorta päällä. Minä lähdin sitten puukolla kuorimaan kuorta pois ja miehet rupesivat suunnittelemaan palasien kokoja samaan aikaan. Tässä vaiheessa olin varma siitä että tästä tulisi minun ja appiukkoehdokkaani projekti ja että mieheni keksisi itselleen jotain muuta puuhaa (koska yleensä näin käy..) mutta tällä kertaa näin ei käynyt ja hän oli yhtä innoissaan mukana kuin minäkin!

Sahattuamme kaikki palaset rupesimme kasaamaan laatikko-osaa ja sen jälkeen kantta. Kannen reunoista tehtiin vielä viistot hiomalla me koneella. Alun perin suunnittelin höylääväni ne, mutta appiukkoehokas oli eri mieltä, joten päädyin hiontaan. Totesimme kuitenkin mieheni kanssa että reunojen polttamisesta olisi tullut siistimpää jos ne olisi höylätty.

Ruokatauon jälkeen otettiin kaasupullo ja poltin esille. 

Tämän jälkeen pöytä näytti tältä:

Päätettiin että vedetään siihen vielä harmaaksi sävytetty lakka päälle, joten kävin taas asioimassa paikallisessa rautakaupassa maaleista. Lopputuloksena mattapintainen sävytetty tärpättipohjainen lakka.

Maalasin laatikon sisältä ja yhden "ulkoseinän" laudan ja totesin silloin heti että sävy oli aivan liian tumma ulkolaudoitukseen, koska poltettu pinta hävisi melkein kokonaan, joten en maalannut enempää.

Projekti näyttää tällä hetkellä tältä ja vaihdettuamme lankun, poltamme sitä vielä toisella poltinpäällä hieman enemmän ja katsotaan sitten tarvitseeko siihen laittaa lakkaa ollenkaan vai ei.

23.3.2014

Poltin pöytää vielä vähän enemmän ja nyt olen taas sitä mieltä että tuo harmaa sävy olisi sittenkin sopivampi meidän terassille..auringonvalossa polttopinta näkyy myös.  Mietin nyt yön yli ja katson sitten huomenna minkä kohtalon se saa :D

Kuvassa lakka on vielä yhtä lankkua ja sisäpuolta lukuunottamatta, märkä.

Päätös oli loppujen lopuksi yhteinen; pöytä lakataan harmaalla kokonaan. Nyt kun se on tehty, puuttuu vielä pohja. Siitä ei tehdä umpinaista, jotta se kestää ulkoilmaa paremmin, vaan se tehdään myös lankuista.

Pohjan teko oli nopeaa ja maalauksen kuivuttua pöytä siirrettiinkin jo omalle paikalle. Kevät kun etenee vielä kesäänpäin, niin saadaan sohvaan pehmusteet paikoilleen ja muutenkin terassi kuosiinsa, sitten kokonaisuus on valmis :)

Keittiön kaapistojen uudistusta

Avomieheni oli tehnyt remppaa omaan asuntoonsa kun hän sen osti, mutta koska mieheni ei ole keittiöihminen, keittiöön ei tehty minkäänlaista remonttia. Itse olin omaan asuntooni hankkinut aivan uuden Ikea-keittiön, jonka suunnittelin itse ja johon olin erittäin tyytyväinen. Sanoinkin silloin kun oli puhe muuttamisesta että ainut asia joka todella harmittaa, on jättää minun keittiö. 

Eli ensin hieman viittaa antava kuva omasta keittiöstäni, jotta ymmärrätte minkä jätin taakseni:

Rakastin alakaappejani, jotka oli kaikki laatikoita eikä vanhanaikaisia kaappeja, joista saa aina kaivaa kaikki ulos kun etsii jotain sieltä..

Tässä taas kuvia avomieheni keittiöstä ennen muutosta:

Asuintalomme on rakennettu vuonna 2000, eivätkä kaapistot ole kovin huonossa kunnossa, joten päätimme ettei koko keittiötä kannata uudistaa. Halusin kuitenkin modernimman ilmeen sille, joten päätin lähteä maalaamaan kaikki ovien listat. Tämän lisäksi mittasin vetimien vanhojen reikien välisen pituuden ja tilasin Ikeasta mustat Fåglavik - vetimet kaikkiin oviin. Väriksi halusin harmaan tai beessiin, koska se sopi omiin elektroniikkalaitteisiin sun muihin sisustusjuttuihin.

Luulimme ensiksi että listat olivat puiset, joten appiukkoehdokas sanoi että niissä on varmasti aikamoinen hiominen, mutta se ei pysäyttänyt minua, vaan päätin että sittenpähän hion! Huomasimme kuitenkin siinä vaiheessa kun olin puolet ovista kantanut heidän taalliin, että ne olivatkin muoviset, joten pieni hionta todella hienolla hiontapaperilla riitti (yllä oleva kuva).

Maalista keskustelin taas rautakaupan myyjän kanssa, joka suositteli vesiliukoista kalustemaalia. Kuuntelin häntä ja valitsin puolikiiltävän vaihtoehdon.

Sen jälkeen puuttuivat vaan teippaukset. Yritin olla mahdollisimman tarkkan, mutta sotkin silti vähän. Maalin kuivuttua oli kuitenkin helppo raaputtaa virheet pois.

Yllä oleavsta kuvasta huomaa ettei keittiö ilman kaapinovia ole kovin siistin näköinen :D

Kun sain ovet takaisin paikoilleen, siistin vielä vesiväripensselillä maalausvirheet.

Lopputulos: